Sekavasti kaikenlaista mielessä viime aikoina pyörinyttä ja pyöriteltyä.
El Naturalistat on ollut todella hyvät kengät. Aion ostaa kesäksi toiset, mutta mallia mietin vielä. Täytynee käydä kenkäkaupassa ensin kokeilemassa mitkä sopii omaan jalkaan ja metsästää ne sitten netistä.
Paikallinen S-market ansaitsee taas kehuja. Olen huomannut lähes jokaisella kauppareissulla jonkun uuden luomu-/ ekologisen tuotteen. Viimeksi bongasin Urtekramin shampoot ja hoitoaineet.
Koska käyn nykyään töissä kotiäitiyden lisäksi, niin rahaakin on vähän enemmän käytössä. Siispä olen alkanut ostaa entistä enemmän luomua. Omasta kokemuksesta tiedän, että pienillä tuloilla siihen ei vaan ole varaa, joten arvostan suuresti tätä valinnan mahdollisuutta.
Kaikkia haluamiani tuotteita ei vielä löydy lähikaupoista, niinpä tein nyt kolmatta vaiko jo neljättä kertaa tilauksen ethicalsuperstore.comiin. Voin suositella, vaikka toimitus ei ehkä olekaan supernopea ja toimituskulutkin on noussut 21 puntaan. Siksi tilaankin harvemmin ja ison määrän kerralla. Yllättävimpiä ekologisia tuotteita, joita tuolta olen löytänyt, on ilmapallot ja kondomit. En ollut edes ajatellut, että niitäkin on tarjolla.
Olen suunnitellut omaa pientä farmia. Mittakaavassa muutama kana, tyttären kovasti toivoma kani ja itse vuosikausia haluamani koira. Voiko sitä kutsua farmiksi? :D Minusta se olisi hauska nimitys tällä sirkukselle, jota meidän taloudessa pyöritetään. Ja kun maalla asutaan... Aiomme keväämmällä laittaa tontilla olevan vanhan perunapalstan kuntoon ja uudelleen tuottamaan. Jos sinne saisi muutaman rivin porkkanaa ja jotain muuta syötävää. Eihän niillä koko talvea pötkitä, mutta ainahan voi laajentaa, jos sato onnistuu.
Ja uuden yrityksen saavat myös Ikeasta hankitut oregano- ja basilikapurkit. Tänään kylvetty, 10-12 viikon päästä pitäisi saada satoa. Katsotaan kuinka käy. Pian pääsee kasvattamaan myös muita taimia. Sitä varten siirtelin huonekaluja, jotta saadaan pienille kasvihuoneille mahdollisimman paljon auringonvaloa.
Näissä tunnelmissa kohti kevättä.
lauantai 5. helmikuuta 2011
lauantai 8. tammikuuta 2011
Kirjoittelinkin aiemmin, kuinka uutispimennossa elän. Nyt kun olen työsuhde-etuna (olen edelleen päivisin kotiäiti) saanut kotiin sanomalehden, niin on tullut seurattua tarkemmin mitä maailmassa taphtuu. Eikä se ole todellakaan hyvä asia.
Verenpaine on noussut, syke on liian nopea, olen vähän väliä sairas. Enkä haluaisi tämän johtuvan työstä, koska se itsessään on aika rentoa ja helppoa, vaikka tietty vastuu minulla tietysti on. Pidän todella paljon työstäni ja se on melko harvinaista.
Lukemani asiat ei vaan mene "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", vaan jään todella miettimään mitä voisin tehdä toisin. Niin omaan elämään vaikuttavissa asioissa kuin niiden ihmisten kannalta, jotka ovat kaukana jossain ilman mitään. Olen suuresti ahdistunut kaikista mahdollisista kaavailluista muutoksista, joilla otetaan meiltä pienituloisilta viimeisetkin pennoset. Ilmeisesti ainakaan köyhempien perheiden lasten ei tulisi saada karkkia tai limsaa. No, mitäs tälle teen?
Limsaa voin toki alkaa valmistaa itsekin. Olen todella harkinnut SodaStreamin tai vastaavan hankkimista. Jos käyttäisin itsetehtyä mehua, ainakin välillä, niin juoma olisi vähän terveellisempää kuin kaupasta saatavat. Kai yrityksen ja erehdyksen kautta oppii soveltamaan limsoja, jotka maistuu lapsille ilman hirveää E-kuormaa?! Nimittäin siitäkin on varoiteltu lehdissä. Aaaarrgghh.
Tällä hetkellä vähän sekavat tunteet tämän sairastelun kanssa. En mielellään söisi lääkkeitä kovin paljon, koska ne saa elimistön pois tolaltaan pitkäksi aikaa. Jouduin lääkärille, joka määrää mielellään hevosen annoksen vahvoja lääkkeitä kyselemättä tarkemmin potilaan tuntemuksia. Yskä oli valvottanut ja saanut pään särkemään niin ikävästi, että määrätyn yskänlääkkeen päädyin hakemaan. Kotona toivoin, että olisin ottanut jotain ilman reseptiä saatavaa, "kevyempää" tavaraa. Litku sisältää mm. etyylimorfiinia, etanolia ja rommia. Mitään ohjeita en saanut kuinka monta päivää tuota pitäisi käyttää.
Sain myös antibioottitabletteihin reseptin, mutta jätin ne toistaiseksi ostamatta. Jos ei mikään muu ala auttaa, niin kai ne on sitten haettava. Ikävää, että aiemmin olen kovasti luottanut lääkärien ammattitaitoon, mutta tämä yksi tapaus herättää niin suurta epäluottamusta etten uskalla käyttää määrättyjä lääkkeitä. Viime kerralla sain siis niin vahvoja tabuja, että maha on ollut reilun kuukauden on/off sekaisin. Enkä niitäkään uskaltanut syödä kuin 3 päivää.
Olisin erittäin valmis kääntymään jonkin vaihtoehtoisen hoidon puoleen.
Verenpaine on noussut, syke on liian nopea, olen vähän väliä sairas. Enkä haluaisi tämän johtuvan työstä, koska se itsessään on aika rentoa ja helppoa, vaikka tietty vastuu minulla tietysti on. Pidän todella paljon työstäni ja se on melko harvinaista.
Lukemani asiat ei vaan mene "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", vaan jään todella miettimään mitä voisin tehdä toisin. Niin omaan elämään vaikuttavissa asioissa kuin niiden ihmisten kannalta, jotka ovat kaukana jossain ilman mitään. Olen suuresti ahdistunut kaikista mahdollisista kaavailluista muutoksista, joilla otetaan meiltä pienituloisilta viimeisetkin pennoset. Ilmeisesti ainakaan köyhempien perheiden lasten ei tulisi saada karkkia tai limsaa. No, mitäs tälle teen?
Limsaa voin toki alkaa valmistaa itsekin. Olen todella harkinnut SodaStreamin tai vastaavan hankkimista. Jos käyttäisin itsetehtyä mehua, ainakin välillä, niin juoma olisi vähän terveellisempää kuin kaupasta saatavat. Kai yrityksen ja erehdyksen kautta oppii soveltamaan limsoja, jotka maistuu lapsille ilman hirveää E-kuormaa?! Nimittäin siitäkin on varoiteltu lehdissä. Aaaarrgghh.
Tällä hetkellä vähän sekavat tunteet tämän sairastelun kanssa. En mielellään söisi lääkkeitä kovin paljon, koska ne saa elimistön pois tolaltaan pitkäksi aikaa. Jouduin lääkärille, joka määrää mielellään hevosen annoksen vahvoja lääkkeitä kyselemättä tarkemmin potilaan tuntemuksia. Yskä oli valvottanut ja saanut pään särkemään niin ikävästi, että määrätyn yskänlääkkeen päädyin hakemaan. Kotona toivoin, että olisin ottanut jotain ilman reseptiä saatavaa, "kevyempää" tavaraa. Litku sisältää mm. etyylimorfiinia, etanolia ja rommia. Mitään ohjeita en saanut kuinka monta päivää tuota pitäisi käyttää.
Sain myös antibioottitabletteihin reseptin, mutta jätin ne toistaiseksi ostamatta. Jos ei mikään muu ala auttaa, niin kai ne on sitten haettava. Ikävää, että aiemmin olen kovasti luottanut lääkärien ammattitaitoon, mutta tämä yksi tapaus herättää niin suurta epäluottamusta etten uskalla käyttää määrättyjä lääkkeitä. Viime kerralla sain siis niin vahvoja tabuja, että maha on ollut reilun kuukauden on/off sekaisin. Enkä niitäkään uskaltanut syödä kuin 3 päivää.
Olisin erittäin valmis kääntymään jonkin vaihtoehtoisen hoidon puoleen.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Lastenvaatteet ja -tarvikkeet
Moni on kuullut sanonnan: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Myöskään ekologista ajattelua yrittävän ei yleensä kannata ostaa halpaa.
Huomasin tämän totuuden taas syksymmällä, kun poikani tarvitsi lenkkareita. Yleensä tuollaisella 9-vuotiaalla kengät kestää muutaman kuukauden hyvänä, halvat ei aina sitäkään. Olin juuri heittänyt yhdet puhkikulutetut halpalenkkarit roskiin, kun törmäsin kirpparilla käytettyihin Adidaksen lenkkareihin. Itse en niistä pulittanut kuin pari euroa, mutta joku muu on alunperin maksanut pitkän pennin. Kengät oli loistavassa kunnossa ja mikä parasta, muutaman kuukauden tehokäytön jälkeen ne on edelleen ehjät. Kengät tuskin mahtuvat kasvavalle lapselle enää keväällä, mutta sen jälkeen ne siirretään odottamaan seuraavaa lasta.
Olen siis päättänyt panostaa hiukan laatuun, vaikka siitä joutuukin maksamaan. Rahaa ei ole ikinä liikaa, mutta pitkässä juoksussa kalliit vaatteet ja varusteet maksavat itsensä takaisin, kun niitä käyttää kaksi tai jopa kolme lasta, joskus enemmänkin. Tällä hetkellä nuorimmaisella on kolmantena käytössä Lassien talvipuku, joka todennäköisesti on talven jälkeen vielä kirpparitavaraa.
Ja myönnetään, talvi yllätti taas äidin. Aina se tulee yhtäkkiä, kun aletaan tarvita isoa kasaa luistimia, suksia, monoja ja ties mitä urheiluvälineitä. En uskaltanut edes uneksia, että tähän hätään löytäisin kirppareilta kaikkia sopivia välineitä, mutta muistin naapurin, joka näyttää ostavan lapsilleen kalliimpia=laadukkaampia tavaroita ja jonka lapset ovat sopivasti isompia. Niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin josko tarvittavia juttuja löytyisi. Ja näin vältimme kierroksen kaupoissa, ison laskun kassalla ja turhan kuluttamisen. Olen tästä erittäin iloinen!
Itselleni olen syksyn aikana ostanut käytetyn talvitakin, joka menee seuraavat viisi vuotta entisen käytyä isoksi. Tein myös omalle budjetilleni kalliin ostoksen, jonka toivon kestävän käyttöä useita vuosia käytössäni. Nimittäin El Naturalistan kengät. Merkistä kerrotaan netissä seuraavaa:
Huomasin tämän totuuden taas syksymmällä, kun poikani tarvitsi lenkkareita. Yleensä tuollaisella 9-vuotiaalla kengät kestää muutaman kuukauden hyvänä, halvat ei aina sitäkään. Olin juuri heittänyt yhdet puhkikulutetut halpalenkkarit roskiin, kun törmäsin kirpparilla käytettyihin Adidaksen lenkkareihin. Itse en niistä pulittanut kuin pari euroa, mutta joku muu on alunperin maksanut pitkän pennin. Kengät oli loistavassa kunnossa ja mikä parasta, muutaman kuukauden tehokäytön jälkeen ne on edelleen ehjät. Kengät tuskin mahtuvat kasvavalle lapselle enää keväällä, mutta sen jälkeen ne siirretään odottamaan seuraavaa lasta.
Olen siis päättänyt panostaa hiukan laatuun, vaikka siitä joutuukin maksamaan. Rahaa ei ole ikinä liikaa, mutta pitkässä juoksussa kalliit vaatteet ja varusteet maksavat itsensä takaisin, kun niitä käyttää kaksi tai jopa kolme lasta, joskus enemmänkin. Tällä hetkellä nuorimmaisella on kolmantena käytössä Lassien talvipuku, joka todennäköisesti on talven jälkeen vielä kirpparitavaraa.
Ja myönnetään, talvi yllätti taas äidin. Aina se tulee yhtäkkiä, kun aletaan tarvita isoa kasaa luistimia, suksia, monoja ja ties mitä urheiluvälineitä. En uskaltanut edes uneksia, että tähän hätään löytäisin kirppareilta kaikkia sopivia välineitä, mutta muistin naapurin, joka näyttää ostavan lapsilleen kalliimpia=laadukkaampia tavaroita ja jonka lapset ovat sopivasti isompia. Niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin josko tarvittavia juttuja löytyisi. Ja näin vältimme kierroksen kaupoissa, ison laskun kassalla ja turhan kuluttamisen. Olen tästä erittäin iloinen!
Itselleni olen syksyn aikana ostanut käytetyn talvitakin, joka menee seuraavat viisi vuotta entisen käytyä isoksi. Tein myös omalle budjetilleni kalliin ostoksen, jonka toivon kestävän käyttöä useita vuosia käytössäni. Nimittäin El Naturalistan kengät. Merkistä kerrotaan netissä seuraavaa:
"Espanjalainen El Naturalista luo mukavia, kauniita ja erottuvia jalkineita jotka auttavat kulkemaan elämän mutkikkaita polkuja.
El Naturalista - jalkineiden valmistusmenetelmiä pyritään kehittämään jatkuvasti niin, että ne rasittavat ympäristöä mahdollisimman vähän.
- Luonnonmateriaalien ja -värien suosiminen
- Saastuttavien aineiden välttäminen
- Ympäristön suojelu ja kestävä kehitys
- Biologisesti hajoavien aineiden käyttäminen aina kun mahdollista
- Kierrätysmateriaalien käyttö aina kun mahdollista
- Oikeudenmukaiset tuottajahinnat
- Perinteisten käsityötaitojen tukeminen
- Asianmukaisen teknologian tukeminen
El Naturalista on mukana useassa eri hyväntekeväisyyshankkeessa.
Nämä laadukkaista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista valmistetut huippukengät tarjoavat parhaan mukavuuden jaloillesi."
tiistai 14. syyskuuta 2010
Moneen kertaan on ollut tarkoitus istua alas ja kirjoittaa, mutta enpähän ole saanut aikaan. Nyt viikonloppuna koin sellaisen herätyksen, että asia on pakko jakaa.
Luin nimittäin Kaarina Davisin kirjoittaman Irti oravanpyörästä-kirjan. Siellä oli paremmin muotoiltuna ne ajatukset, joita olen viime ajat ajatellut. Kuinka elämä tuntuu olevan kiirehdintää sinne sun tänne ja koko ajan on pakko ostaa, ostaa.
Olen jonkun aikaa yrittänyt tietoisesti pohtia tavaraa hankkiessani, että tarvitsenko tätä todella. Varsinaista ostoksilla käyntiä meidän perhe ei ole harrastanut enää pitkään aikaan. Kun jotain todella tarvitaan, niin lähdetään kauppoihin. Silloin monesti tulee tehtyä myös niitä vähemmän tarpeellisia ostoksia.
Olen myös yrittänyt suunnata uuden ostamisen sijaan hankkimaan käytettyä tavaraa. Kirpputoreilta ja huuto.netistä tekee loistavia löytöjä ja mikä ainakin minulle on tärkeää, säästää rahaa.
Tämän hetken ostoslistallani on keinutuoli. Ja henkisenä haasteena löytää malttia istua siinä tekemättä mitään.
Jaan myös positiivisen ihmetykseni siitä, miten mahtava valikoima luomutuotteita on nykyään saatavilla. Edelleen pyrin ostamaan mahdollisimman usein, rahatilanteen salliessa, luomua. Ylläoleva kirja herätti myös niinkin yksinkertaisen asian ajatteluun, kuin leipä. Kuinka paljon luontoa säästävämpää on leipoa leipä itse. Tuumasta toimeen. Keittiössä tuoksuu ihana hiivaleipä ja tästä noustuani lähden ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään juurta ruisleipään. Leipominen on ihanaa!
Luin nimittäin Kaarina Davisin kirjoittaman Irti oravanpyörästä-kirjan. Siellä oli paremmin muotoiltuna ne ajatukset, joita olen viime ajat ajatellut. Kuinka elämä tuntuu olevan kiirehdintää sinne sun tänne ja koko ajan on pakko ostaa, ostaa.
Olen jonkun aikaa yrittänyt tietoisesti pohtia tavaraa hankkiessani, että tarvitsenko tätä todella. Varsinaista ostoksilla käyntiä meidän perhe ei ole harrastanut enää pitkään aikaan. Kun jotain todella tarvitaan, niin lähdetään kauppoihin. Silloin monesti tulee tehtyä myös niitä vähemmän tarpeellisia ostoksia.
Olen myös yrittänyt suunnata uuden ostamisen sijaan hankkimaan käytettyä tavaraa. Kirpputoreilta ja huuto.netistä tekee loistavia löytöjä ja mikä ainakin minulle on tärkeää, säästää rahaa.
Tämän hetken ostoslistallani on keinutuoli. Ja henkisenä haasteena löytää malttia istua siinä tekemättä mitään.
Jaan myös positiivisen ihmetykseni siitä, miten mahtava valikoima luomutuotteita on nykyään saatavilla. Edelleen pyrin ostamaan mahdollisimman usein, rahatilanteen salliessa, luomua. Ylläoleva kirja herätti myös niinkin yksinkertaisen asian ajatteluun, kuin leipä. Kuinka paljon luontoa säästävämpää on leipoa leipä itse. Tuumasta toimeen. Keittiössä tuoksuu ihana hiivaleipä ja tästä noustuani lähden ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään juurta ruisleipään. Leipominen on ihanaa!
torstai 1. heinäkuuta 2010
En juurikaan seuraa uutisia, ainakaan reaaliajassa. Olen huomannut, että tietämisen arvoiset asiat tulevat tietooni ennemmin tai myöhemmin ja jos jostain olen kiinnostunut, otan siitä selvää.
Koko ajan nämä sattumalta tietooni tulevat tapahtumat maailmalta kuulostavat aina vain pahemmilta. Poliitikkojen päätökset vaikuttavat ajattelemattomilta ja itsekkäiltä. En vain halua olla mukana tällaisessa maailmanmenossa.
Yhä useammin kesken omien, vähemmän kiireellisten hommieni, palaan ajatukseen, voiko tästä oravanpyörästä hypätä pois. Pitääkö meidän kaikkien suorittaa elämä samalla kaavalla vai voisiko jotenkin muuten elää niin itsensä kuin toistenkin parhaaksi?
En siis halua heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi tai taivaanrannanmaalariksi. Haluan kyllä tehdä töitä, sellaisia töitä, joissa voin olla oikeasti avuksi jollekin toiselle ihmiselle. Haluan tehdä jotain aitoa.
Tässä tulee se iso mutta; en tahdo elää elämääni niin, että vuodesta yhden kuukauden olen vapaa tekemään mitä haluan. Haluan matkustaa, elää vähemmällä ja olla vapaa.
Ongelma onkin, miten yhdistää tähän haluun lapset, mielellään suht "normaalia" elämää elävä mies ja asuntolaina. Helppoa se ei ole, vaikka äkkiseltään niin ajattelisi, mutta minä haluan uskoa, että se on kuitenkin mahdollista.
Koko ajan nämä sattumalta tietooni tulevat tapahtumat maailmalta kuulostavat aina vain pahemmilta. Poliitikkojen päätökset vaikuttavat ajattelemattomilta ja itsekkäiltä. En vain halua olla mukana tällaisessa maailmanmenossa.
Yhä useammin kesken omien, vähemmän kiireellisten hommieni, palaan ajatukseen, voiko tästä oravanpyörästä hypätä pois. Pitääkö meidän kaikkien suorittaa elämä samalla kaavalla vai voisiko jotenkin muuten elää niin itsensä kuin toistenkin parhaaksi?
En siis halua heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi tai taivaanrannanmaalariksi. Haluan kyllä tehdä töitä, sellaisia töitä, joissa voin olla oikeasti avuksi jollekin toiselle ihmiselle. Haluan tehdä jotain aitoa.
Tässä tulee se iso mutta; en tahdo elää elämääni niin, että vuodesta yhden kuukauden olen vapaa tekemään mitä haluan. Haluan matkustaa, elää vähemmällä ja olla vapaa.
Ongelma onkin, miten yhdistää tähän haluun lapset, mielellään suht "normaalia" elämää elävä mies ja asuntolaina. Helppoa se ei ole, vaikka äkkiseltään niin ajattelisi, mutta minä haluan uskoa, että se on kuitenkin mahdollista.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Ihan kaikkia "ruuanlähteitä" en ole onnistunut tappamaan. Salaatti puskee lehteä suuremmaksi hirmuista vauhtia, pian ei tarvitse sitä ostaa enää kaupasta.
Vadelmapensaat ovat saaneet puolet lisää pituutta ja mustikkapensaissakin on huomattavasti enemmän lehtiä, kuin ostaessani ne.
Muutama paprikantaimi voi hyvin ja kasvaa. Täytyy siirtää ne omiin ruukkuihinsa, niin saadaan mansikantaimille tilaa.
Vadelmapensaat ovat saaneet puolet lisää pituutta ja mustikkapensaissakin on huomattavasti enemmän lehtiä, kuin ostaessani ne.
Muutama paprikantaimi voi hyvin ja kasvaa. Täytyy siirtää ne omiin ruukkuihinsa, niin saadaan mansikantaimille tilaa.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Paikallisessa S-marketissa harhaillessa osui silmään taas monia uusia luomutuotteita. Olen todella iloinen siitä, että valinnanvaraa on ihan tavallisessakin ruokakaupassa. Toivottavasti mahdollisimman moni käyttää sitä hyväkseen.
Ensimmäiseksi nappasin kokeiluun Napapiiri Organicsin mustikkakiisselijauheen. Paketissa on kaksi pussia, joista kummastakin sai 4 dl valmista kiisseliä. Meidän perhe söi kyllä kummatkin pussit samantien, mutta lapsille riittää välipalaksi yksi pussillinen. Vedenkeittimellä kuumensin veden ja hujautin jauheet sekaan. Ei ollenkaan ylimakeaa litkua, vaan hyvää, ohuehkoa kiisseliä.
Hyllyyn jäi vielä tarvetta odottamaan luomurypsiöljy, jota oli jopa kolmen eri valmistajan tekemänä tarjolla. Tätä olinkin haikaillut ajatuksena tehdä itse sipsejä.
Ketsuppia lapsiperheessä menee ja sitäkin olen luomuna toivonut löytäväni. Heinzin luomuketsuppia on ilmeisesti markkinoilla ollut jo pitkään, mutta meidän lähikaupassa sitä myydään vasta nyt. Varma valinta, kun seuraavan kerran ketsuppia ollaan ostamassa.
Ensimmäiseksi nappasin kokeiluun Napapiiri Organicsin mustikkakiisselijauheen. Paketissa on kaksi pussia, joista kummastakin sai 4 dl valmista kiisseliä. Meidän perhe söi kyllä kummatkin pussit samantien, mutta lapsille riittää välipalaksi yksi pussillinen. Vedenkeittimellä kuumensin veden ja hujautin jauheet sekaan. Ei ollenkaan ylimakeaa litkua, vaan hyvää, ohuehkoa kiisseliä.
Hyllyyn jäi vielä tarvetta odottamaan luomurypsiöljy, jota oli jopa kolmen eri valmistajan tekemänä tarjolla. Tätä olinkin haikaillut ajatuksena tehdä itse sipsejä.
Ketsuppia lapsiperheessä menee ja sitäkin olen luomuna toivonut löytäväni. Heinzin luomuketsuppia on ilmeisesti markkinoilla ollut jo pitkään, mutta meidän lähikaupassa sitä myydään vasta nyt. Varma valinta, kun seuraavan kerran ketsuppia ollaan ostamassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)