Kotiäidin komposti

En juurikaan seuraa uutisia, ainakaan reaaliajassa. Olen huomannut, että tietämisen arvoiset asiat tulevat tietooni ennemmin tai myöhemmin ja jos jostain olen kiinnostunut, otan siitä selvää.

Koko ajan nämä sattumalta tietooni tulevat tapahtumat maailmalta kuulostavat aina vain pahemmilta. Poliitikkojen päätökset vaikuttavat ajattelemattomilta ja itsekkäiltä. En vain halua olla mukana tällaisessa maailmanmenossa.

Yhä useammin kesken omien, vähemmän kiireellisten hommieni, palaan ajatukseen, voiko tästä oravanpyörästä hypätä pois. Pitääkö meidän kaikkien suorittaa elämä samalla kaavalla vai voisiko jotenkin muuten elää niin itsensä kuin toistenkin parhaaksi?

En siis halua heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi tai taivaanrannanmaalariksi. Haluan kyllä tehdä töitä, sellaisia töitä, joissa voin olla oikeasti avuksi jollekin toiselle ihmiselle. Haluan tehdä jotain aitoa.
Tässä tulee se iso mutta; en tahdo elää elämääni niin, että vuodesta yhden kuukauden olen vapaa tekemään mitä haluan. Haluan matkustaa, elää vähemmällä ja olla vapaa.
Ongelma onkin, miten yhdistää tähän haluun lapset, mielellään suht "normaalia" elämää elävä mies ja asuntolaina. Helppoa se ei ole, vaikka äkkiseltään niin ajattelisi, mutta minä haluan uskoa, että se on kuitenkin mahdollista.