Kotiäidin komposti

Kirjoittelinkin aiemmin, kuinka uutispimennossa elän. Nyt kun olen työsuhde-etuna (olen edelleen päivisin kotiäiti) saanut kotiin sanomalehden, niin on tullut seurattua tarkemmin mitä maailmassa taphtuu. Eikä se ole todellakaan hyvä asia.

Verenpaine on noussut, syke on liian nopea, olen vähän väliä sairas. Enkä haluaisi tämän johtuvan työstä, koska se itsessään on aika rentoa ja helppoa, vaikka tietty vastuu minulla tietysti on. Pidän todella paljon työstäni ja se on melko harvinaista.

Lukemani asiat ei vaan mene "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", vaan jään todella miettimään mitä voisin tehdä toisin. Niin omaan elämään vaikuttavissa asioissa kuin niiden ihmisten kannalta, jotka ovat kaukana jossain ilman mitään. Olen suuresti ahdistunut kaikista mahdollisista kaavailluista muutoksista, joilla otetaan meiltä pienituloisilta viimeisetkin pennoset. Ilmeisesti ainakaan köyhempien perheiden lasten ei tulisi saada karkkia tai limsaa. No, mitäs tälle teen?

Limsaa voin toki alkaa valmistaa itsekin. Olen todella harkinnut SodaStreamin tai vastaavan hankkimista. Jos käyttäisin itsetehtyä mehua, ainakin välillä, niin juoma olisi vähän terveellisempää kuin kaupasta saatavat. Kai yrityksen ja erehdyksen kautta oppii soveltamaan limsoja, jotka maistuu lapsille ilman hirveää E-kuormaa?! Nimittäin siitäkin on varoiteltu lehdissä. Aaaarrgghh.

Tällä hetkellä vähän sekavat tunteet tämän sairastelun kanssa. En mielellään söisi lääkkeitä kovin paljon, koska ne saa elimistön pois tolaltaan pitkäksi aikaa. Jouduin lääkärille, joka määrää mielellään hevosen annoksen vahvoja lääkkeitä kyselemättä tarkemmin potilaan tuntemuksia. Yskä oli valvottanut ja saanut pään särkemään niin ikävästi, että määrätyn yskänlääkkeen päädyin hakemaan. Kotona toivoin, että olisin ottanut jotain ilman reseptiä saatavaa, "kevyempää" tavaraa. Litku sisältää mm. etyylimorfiinia, etanolia ja rommia. Mitään ohjeita en saanut kuinka monta päivää tuota pitäisi käyttää.
Sain myös antibioottitabletteihin reseptin, mutta jätin ne toistaiseksi ostamatta. Jos ei mikään muu ala auttaa, niin kai ne on sitten haettava. Ikävää, että aiemmin olen kovasti luottanut lääkärien ammattitaitoon, mutta tämä yksi tapaus herättää niin suurta epäluottamusta etten uskalla käyttää määrättyjä lääkkeitä. Viime kerralla sain siis niin vahvoja tabuja, että maha on ollut reilun kuukauden on/off sekaisin. Enkä niitäkään uskaltanut syödä kuin 3 päivää.

Olisin erittäin valmis kääntymään jonkin vaihtoehtoisen hoidon puoleen.